Rullalautailua kuvatessa lähes aina vaanitaan sitä hekuman hetkeä, jolloin suorittaja kalustoineen on asettunut täydelliseen tilaan temppunsa kanssa. Ja temppu myös onnistuu. Kun kuvasin pikkuveljeni rullalautailua toukokuun alussa, hoksasin jälkikäteen, että pidin eniten niistä kuvista, jotka "epäonnistuivat". Toisin sanoen niihin tarttui jotain inhimillisempää skeittauksesta. Tai sitten olen vain hyväksynyt asemani vanhentuvana rullaajana, jonka skeittaus voidaan tiivistää seuraavasti: kokeillaan peräjälkeen temppuja menneiltä vuosilta ja todetaan niiden katoaminen sekä lihasmuistista, että henkisestä skedemuistista.
Perhejuhlia viettäessä lähes poikkeuksetta tapaa ilmiön, jossa miehet vaivihkaa katoavat juhlahumun keskeltä johonkin sivummalle. Yleisiä syitä voivat olla mm. uuden oksasilppurin esittely muille kanssamiehille, jalkapallosta puhuminen tai vaikkapa rullalautailu. Tästä liiterivanhuksesta löytyvästä ministä puuttuu hyllyjen ja putkien lisäksi flätti (tai onhan siinä, mutta pituutti ei ole nimeksi asti). "Pietarsaaren Stevie Williams" uhmasi puutteita ja rullasi miniä helatorstain synttäritohinoiden lomassa.
