Rapsyja japanista part two

Hello hello Tokiosta. Viime viikko meni Kiotossa ja Yamagatassa, luotijunalla suhailtiin lapi Japanin.
Tassa kuvasaldoa viime viikolta/paivilta.



Evaat Tokio - Kioto valisella junamatkalla.



Now playing Star Guitar.



Tassa mestassa oli niin siisti tunnelma, lattiat narisi ja kaasu haisi (Kaasulammitin toimi huoneen lammittimena).



Auringon lasku Kiotossa.




Yamagatassa oltiin kolme yota samassa hotellissa, tosin joka yo vaihtu kerros. Kuvassa oleva sanky jaettiin siis kahdelle, pari kertaa kuulemma loin Eetua unissaan.



Kaytiin sunnuntaina vuorilla kylpemassa.



Maanantaina kun tultiin takas Tokioon, mentiin suoraan kapseliin.



Tokiosta, Ueno.

Thats it, nyt nukkuun puukoppiin. Goden night sinne!

Tokio rules!

Tervehdys Tokiosta! Kello on vahan yli kymmenen illalla taalla, kohta pitaa menna vahan pakkaileen kampetta rinkkaan. Tiedan ettei mikaan ole niin vastenmielista kuin herata siihen, etta joku laittaa valot paalle ja alkaa saataa kamoja reppuihin 10 muun ihmisen yrittaessa nukkua.
Tosin siella varmaan jo joku nukkuu, ainakin eras nuorukainen englannista joka juo pakista (Ihan oikeasti!) ja rakentelee figuureja seka ostelee sotakyparoita. Mukava tyyppi joka tapauksessa.
Huoneessamme asuu myos Rommel, siita lisaa ehka myohemmin!


Tassa kuva "tuvastamme", siella valtaa sotilasmainen kuri 24/7, siita pitaa huolen Rommel!



Paljon olis kerrottavaa, niin paljon tullut vastaan ilmioita joista pitaa kertoa. Paljon on myos tavattu hyvia ihmisia, hienoja tarinoita.
Huomenna ois tarkoitus Kiotoon lahten luotijunalla riippuen siita, pysynko terveena ja onko Eetu parantunut kokonaan vaiko vielakin kuumehouruissa.
Lisailen aina valista tanne kuvia, sain viimein hommattua oman usb kaapelinki tanaan tuolta elektroniikka helvetista akiharabasta.

Taalta siis pesee:



Kaytiin meikan tokana paivana shibuyassa, meinas olla vahaan liikaa kaiken jetlagin ja muun keskella toi ihmismaara. Pitaa kayda viela joskus paivemmalla ottaa kuvia.





Tassa viela pari kuvaa risteyksesta, pirun siisti kavella kaikkien ihmisten seassa tuolla valon nayttaessa vihreeta.



Sadepaiva hostellilla.



Loydettiin odaibasta (Minne pelkka meno oli ihan mielettoman siistia, monoraililla pitkin kaupunkia) vapaudenpatsas. Samalla loydettiin uus kaveri sielta kuten seuraavassa kuvassa nakyy.



Loyty myos mielenkiintoisia ratkaisuja arkkitehtuurissa.






Korkeella kaytiin viime perjantaina, korvat meni lukkoon pariin otteeseen hissilla mentaessa.




Hamarat pubitki ollaan koettu, taa ollu tahan asti ehka siistein. Epailytti vaan seuraava maistu niin hemmetin oudolla ekan jalkeen, tais olla alea tai sitten myrkytetty. Eetu ainaki oli ihan velttona puolen tuopin jalkeen.



Ruotanen sairastu pari paivaa sitten (Kenties sikatauti, hope not), onneksi oli meidan uus kaveri lohduttamassa.



Siina kaikki talla eraa, pakko menna nukkuun ja viela pakkaileen kuten sanoin, hidasta hommaa tama. Kello on yli yksitoista!
Palaamme asiaan, tomorrow Kioto!

Anatomian juurilla

Rullalautailun anatomiasta ei lienee ole julkaistu yhtäkään tutkimusta, joten voin esittää hypoteesin itse ja vastata siihen parhaan kykyni mukaan: rullalautaillessa jalat menevät hassusti. Todetakseni asian, tallensin seuraavat kuvanäytteet kamerallani. Liite 1: Ollie vaihtaen jalkojen järjestystä laudan päälle takaisin laskeutuessa. Liite 2: Rullalauden etukärjellä ilmaan ponkaistu potkupyöräytys. Liite 3: Yhden jalan olliehyppy. Liite 4: 360-asteinen (ei lämpötila) potkupyöräytys. Tempun asettaja yrittää tavoittaa tempussansa kaukoaasialaista lähestymistapaa asiaan. Paikoiltaan.

Aaltoja

Kunnioittaaksemme rullastelevia esi-isiämme Ameriikan surffimailla, yritimme viimeyönä löytää uusia ulottovuuksia rullalautailusta. Muistikuvissamme Fäbodan kalliot olivat smuutteja kuin vauvan beba ja täynnä mitä ihmeellisimpiä skedeilymahdollisuuksia. No - muistikuva oli ontuva, mutta kokemus sinänsä oli käymisen arvoinen. Vieressä vellova meri ja kallioiden muhkuiset muodot tekivät lauttailusta haastavaa.

Miehet liiterissä

Perhejuhlia viettäessä lähes poikkeuksetta tapaa ilmiön, jossa miehet vaivihkaa katoavat juhlahumun keskeltä johonkin sivummalle. Yleisiä syitä voivat olla mm. uuden oksasilppurin esittely muille kanssamiehille, jalkapallosta puhuminen tai vaikkapa rullalautailu. Tästä liiterivanhuksesta löytyvästä ministä puuttuu hyllyjen ja putkien lisäksi flätti (tai onhan siinä, mutta pituutti ei ole nimeksi asti). "Pietarsaaren Stevie Williams" uhmasi puutteita ja rullasi miniä helatorstain synttäritohinoiden lomassa.

Epäskeittikuvia

Rullalautailua kuvatessa lähes aina vaanitaan sitä hekuman hetkeä, jolloin suorittaja kalustoineen on asettunut täydelliseen tilaan temppunsa kanssa. Ja temppu myös onnistuu. Kun kuvasin pikkuveljeni rullalautailua toukokuun alussa, hoksasin jälkikäteen, että pidin eniten niistä kuvista, jotka "epäonnistuivat". Toisin sanoen niihin tarttui jotain inhimillisempää skeittauksesta. Tai sitten olen vain hyväksynyt asemani vanhentuvana rullaajana, jonka skeittaus voidaan tiivistää seuraavasti: kokeillaan peräjälkeen temppuja menneiltä vuosilta ja todetaan niiden katoaminen sekä lihasmuistista, että henkisestä skedemuistista.

Kultakaivos?

Prisman kupeeseen on muodostunut outoja maa-asetelmia. Alueen valtaa suurehko liikenneympyrä syksyyn mennessä. Kuvan betonitunneli veteli helmikuun alussa viimeisiään. Kuvasin kaivureiden jäljet yöllä 1.2.2009. Arvoitukseksi vain jää, mitä siellä loppujenlopuksi kaivetaan. Kultaako?